Suru kävelee tietä pitkin

suurella joukolla
ohittaa yksinäisen penkin
ja hiirenkorvalle puhjenneet oksat.

Suru istuu tuoliringissä
ja vaihtaa paikkaa.
Se puhuu monella suulla
kivusta ja ikävästä,
kertoo
eilisestä
joka vei
mennessään
tulevaisuudenkin.

Suru seisoo kevätsateessa
pihalla
ja asettelee kynttilöitä
sydämenmuotoon hiekalle.
Se laulaa Täällä Pohjantähden alla,
koska muuta se ei enää voi.