Pilvet ovat pudonneet alas
Taivaanpilvet ovat pudonneet alas ja niistä kasvaa korsia, heikkoja yksinäisyyden siveltimenvetoja, nopealla kädellä vetäistyjä. Veteen piirretyt viivat: todellisuuden ääriviivoja vai pelkkiä heijastuksia? Varjot vähintään yhtä vahvoina kuin todellisuus. Minä alan muistoista ja lopetan niihin. Tässä hetkessä minä olen vain valoa läpäisemätön varjo. Muistijäljet vahvempina minussa kuin tämä hetki. Kun olit kuollut taivas pilvetön, sumea. Hautajaispäivänä pilvet niin korkealla maasta. Tänään lammenpohjassa vain heijastuksina elämästä. Marjaana 2.7.2021