Pilvet ovat pudonneet alas

Taivaanpilvet ovat pudonneet

alas ja niistä kasvaa korsia, 

heikkoja

yksinäisyyden siveltimenvetoja, 

nopealla kädellä vetäistyjä.

Veteen piirretyt viivat: 

todellisuuden ääriviivoja vai pelkkiä

heijastuksia? 

Varjot vähintään yhtä vahvoina kuin 

todellisuus. 

Minä alan muistoista ja lopetan niihin. 

Tässä hetkessä minä olen vain

valoa läpäisemätön varjo.

Muistijäljet vahvempina minussa 

kuin tämä hetki. 

Kun olit kuollut taivas pilvetön, sumea. 

Hautajaispäivänä pilvet 

niin korkealla maasta. 

Tänään lammenpohjassa

 vain heijastuksina elämästä. 

Marjaana 2.7.2021