Kun Veera oli kuollut
Kun Veera oli kuollut, minä mietin, miten hän saisi viestitettyä minulle itsestään, jos haluaisi. Ja silloin tiesin, että tietenkin hän lähettäisi minulle taiteellisia pysäytyksiä. Tietäen, että ne minä kyllä huomaisin. Niinpä hän on lähettänyt tervehdyksiään piirtoina pilviin, maalaillut lumikukkia tuulilasiin, asetellut puidenlehtiä autonoveen, puhallellut valkean huurusydämen kynnysmatolle, Sulattanut vuosipäivän hautakynttilän liljankukkien muotoon, maalannut enkelinkuvan kiviretkeltä tuomaansa kiveen. Ja aina nähdessäni sen, tiedän kyllä, keneltä tervehdys on. Marjaana 26.10.2026