Missyoualways

Elämä ei ole cover-biisi,  vain vanhan toisto. Samana toistuvat talvet ja kesät. Se ei ole kaiku menneisyydestä. Se on uusi kevät omalla pihalla. Lintujen paluu ja paljastuva maa. Kukkia täyteen kasvava piha ja perhosbaari. Se on metsiä kaatava syysmyrsky ja myrskyn jäljiltä sähkökatkos talossa. Se on uutena aukeava päivien luku, uusi runo ja riveille asettuvat sanat. Runon oppikirja, josta ei mitään ymmärrä. Se on tanssin pyöritys ja Uudet askelkuviot. Vaikeat askelkulut ja hengästyttävä vauhti. Uudenlainen sävelkulku aivoratojen välissä. Se on esille työntyvä elämänvoima häviävässä päivänvalossa. Ohivirtaavan tienvieripuron pulppuava vesi. Usva järven päällä. Marjaana 13.7.2026 .

Äitienpäivänä toisten iloitessa  kakkukahveilla kotonaan,  lukiessa onnittelukortteja ja availlessa  kukkapaketteja,  me kannettiin maalista lohkeilevat,  painavat puutarhatuolit ulos -  keskelle pihaa.  Itkettiin yhdessä kipeitä menetyksiä ja pyyhittiin käsillä silmistä valuvia  kyyneleitä.   "Näitä en ole koskaan pystynyt kertomaan  kenellekään", minä sanoin.  Talven jälkeen puutarha oli tyhjä ja kukaton.  Ruskeita vaahteranlehtiä jokapuolella,  kun puu  oli pudottanut Surumekkonsa ja viskellyt vihaisena lehtensä pitkin pihaa. Jouluenkeli käveli lumisen kaupungin halki  ja koputti yksinäisen talon ovelle. Pyysin istumaan keittiön vanhalle,   taakkasiirtymät kestäneelle puusohvalle,   keitin joulukahvit, mitä kaapista löytyi. Sytytettiin kynttilä  elämää kiertäneen pöydän päälle ja vietettiin joulurauhaa kahdestaan. Jostakin se juttu aina lähtee,  saadaan langanpäästä kiinni Ja...