Äitienpäivänä toisten iloitessa

Äitienpäivänä toisten iloitessa 

kakkukahveilla kotonaan, 

lukiessa onnittelukortteja ja availlessa 

kukkapaketteja, 

me kannettiin maalista lohkeilevat, 

painavat puutarhatuolit ulos - 

keskelle pihaa. 

Itkettiin yhdessä kipeitä menetyksiä

ja pyyhittiin käsillä silmistä valuvia 

kyyneleitä.  

"Näitä en ole koskaan pystynyt kertomaan  kenellekään", minä sanoin. 

Talven jälkeen puutarha oli tyhjä ja kukaton. 

Ruskeita vaahteranlehtiä jokapuolella, 

kun puu 

oli pudottanut Surumekkonsa

ja viskellyt vihaisena lehtensä pitkin pihaa.

Jouluenkeli käveli lumisen kaupungin halki 

ja koputti yksinäisen talon ovelle.

Pyysin istumaan keittiön vanhalle,  

taakkasiirtymät kestäneelle puusohvalle,  

keitin joulukahvit, mitä kaapista löytyi.

Sytytettiin kynttilä 

elämää kiertäneen pöydän päälle

ja vietettiin joulurauhaa kahdestaan.

Jostakin se juttu aina lähtee, 

saadaan langanpäästä kiinni

Ja solmuille mennyt lankakerä lähtee 

purkautumaan.

Korjataan joka kerran rikkimennyttä. 

Vahvistetaan rakkaudella tehtyjä 

silmukoita:

Mummon lahjaksi tekemää haarukkapitsistä 

hartiahuivia, 

jossa solmut eivät enää pidä.

Kevennetään hartioilta

vähän kertallaan  taakkaa, 

parannetaan toimimatonta kompostia.

Jokaisen tapaamisen jälkeen kiitosviesti 

keskusteluista.

Ystävän kanssa yhteisillä

Elämän epätäydellisyyden oppitunneilla.

Sirkku-Marjalle Kiitos

Marjaana 13.7.2026