Missyoualways

Sano minulle  miten valottoman päivän jaksaa kulkea iltaan ja yön jälkeen nousta taas aamuun, kun ikkunasta katsoo vain kalvas kuu. Miten voi päästä yli murskattujen haaveiden hautausmaan, kulkea vuosia pimeässä luottaen taivaanrannan takaa hohkavaan ohueen valonkajoon. Kerro surussa minulle elämästä, että metsässä voi kuulla vielä solisevan puron äänen ja nähdä miten sienet nostavat sammaleesta  lakkinsa. Miten valo siivilöityy siellä  paksujen oksienkin läpi ja tuulikin on lempeä. Sano, että tanssiaskeleita saa ottaa surunkin mielellä ja yhtäkkiä havahtua siihen, että voimat ovat palanneet, kun pantterinaskeleet ponnahtavat rappusissa. Marjaana 19.5.2026

Kesää ei näe seiniltä,  kiireiseltä  kalenterimerkinnöiltä, kun minä vain suoritan elämää, päiväjärjestystä. Ilo ja viha ovat kadoksissa kuusen alla, mutta omalla äänellä minä kerron tarinaani, loppuun elettyä, mutta vielä keskeneräistä. Kuin tuulikello soivat ajatukseni ilmassa, minä kuulen, miten ne resonoivat toistenkin surussa. Tunteen aioin päästää turvasäilöstä pihalle kävelemään paljain jaloin nurmikolle, napata iloa lennosta kiinni, vaikka rikkinäisellä perhoshaavilla, sohaista kepillä ajatusteni muurahaispesään. Minä Itken kannon nokassa ja annan tuulen pyyhkiä kyyneleet poskiltani. Kirjoitan muistilapulle, että muistan kysyä itseltäni joka päivä miten suru tänään voi. Käyn kehityskeskustelua itseni kanssa ja teen listan, missä olen hyvä ja onnistunut ja miten elämä minua kantaa Ja minä elämää. Marjaana 19.6.2023