Näen surun kasvoiltasi
Näen surun kasvoiltasi mutta omiani en enää tunne, sillä olen helisevä vaski ja kumiseva symbaali, tyhjä ilman sinua ja rakkauttasi. Kuolema, rakkautta lapseeni et vie, vaikka riistit minulta lihaani ja vertani ja pudotit minut polvilleni, niin etten koskaan enää pääse ylös. Mutta kun ristin käteni, ne ovat Sinun käsissäsi. Tunnen sen. Vaikka kulken pimeässä luotan, että olet valossa. Perille päässyt. Tänne alas asti ei näy, miten taivaassa sinusta iloitaan. Marjaana 24.8.2025