Missyoualways

 Lumi lentää vaakasuoraan  takapihalla. Minä istun yksinäisyyden aamukahvilla pysähtyneen mieleni kanssa. Kääriydyn peiton alle  ja painan raskaan pääni tyynyn. Tänään minun ei tarvitse  jaksaa kantaa suruani.   On lepopäivä. Marjaana 22.2.2026

  Suru on hiljennetty. Vaienneena se katsoo poispäin  minusta.  Kuin hidastetussa unennäössä  kurkotan kohti,  haparoin kiinni  muistoihini  Sinusta. 

  Missä olet Veera,  ikävöin täällä Sinua.  Äiti 28.2.2026

Suru on tänään tyven.  Se on ajelehtinut jonnekin  tyyneen poukamaan  matkansa varrella.  Katselen eteeni aukeavaa päivää, maisemaa, jota ei vielä erota  päivän läpikuultavassa valossa.  Marjaana 17.1.2026