Oranssi gladiolus
Kun olit neljä, halusit hiukset donitsilla ylös poninhännäksi, kolmesti päivässä vaihdoit hametta peilin edessä. Sinulla oli oma kollipoika, jota kannoit ja se roikkui kaulassa kuin marakatti. Piirsit joka päivä minulle kissankuvia ja kirjoitit alle meidän nimet. Vastavärit - sanoi kukkakauppias, kun neljän suruvuoden vuosipäivänä halusin viedä sinulle yhden oranssin gladioluksen ja neljä kirkuvan violettia neilikkaa, yksi kullekin suruvuodelle. Olkoon - sanoin, vaikka eivät ne edes ole. Sen sinä olisit jo allekouluiässä tiennyt. Sinä olet oranssi gladiolus - niin kaunis ja hehkuvan kirkas. Koko varren matkalta aukeavat nuput. Ei lyhennetä sitä - sanoin, antaa sen olla. Vieläkö ne aukeaa? minä kysyin ja ymmärsin, koko matkan varrelta ja vielä elämän jälkeenkin aukeavat viimeiset nuput. Kiitos elämästä Veera. 1.9.2021 äiti