Oranssi gladiolus

Kun olit neljä,

halusit hiukset donitsilla

ylös poninhännäksi, 

kolmesti päivässä vaihdoit 

hametta peilin edessä. 

Sinulla oli oma kollipoika, 

jota kannoit 

ja se roikkui kaulassa 

kuin marakatti. 

Piirsit joka päivä minulle 

kissankuvia ja kirjoitit alle 

meidän nimet.

Vastavärit - sanoi kukkakauppias, 

kun neljän suruvuoden vuosipäivänä 

halusin viedä sinulle 

yhden oranssin gladioluksen

ja neljä kirkuvan violettia neilikkaa,

yksi kullekin suruvuodelle.

Olkoon - sanoin, vaikka

eivät ne edes ole. 

Sen sinä olisit jo allekouluiässä 

tiennyt.

Sinä olet oranssi gladiolus - 

niin kaunis ja hehkuvan kirkas. 

Koko varren matkalta aukeavat nuput. 

Ei lyhennetä sitä - sanoin, 

antaa sen olla. 

Vieläkö ne aukeaa? minä kysyin 

ja ymmärsin, 

koko matkan varrelta

ja vielä elämän jälkeenkin 

aukeavat viimeiset nuput. 

Kiitos elämästä Veera. 

1.9.2021 äiti