Ajan syyskuun pimeällä valtatiellä
Ajan syyskuun pimeällä valtatiellä i lman reunamerkintöjä. Silmäni eivät pysty näkemään reunaa missä uusi kiiltävä asfaltti loppuu ja alkaa pohjaton pimeys, kuolema. On takerruttava elämään, pidettävä nyrkkiin puristetuin käsin kiinni autonratista, Sillä vain se pitää meidät tällä puolella. On yritettävä päästä perille: kotiin, jossa ei asu enää kukaan, sillä elämä on kannettu sieltä pois jalat edellä kylmiöön. Ventovieraiden saattamana. Viranomaistyötä. Kotiin, josta tyhjyys aukeaa oven takana. Tuska joka ei sovi ihmisen sisälle. Marjaana 13.9.2022