Ajan syyskuun pimeällä valtatiellä
Ajan syyskuun pimeällä valtatiellä
ilman reunamerkintöjä.
Silmäni eivät pysty näkemään reunaamissä uusi kiiltävä asfaltti
loppuu
ja alkaa pohjaton pimeys,
ja alkaa pohjaton pimeys,
kuolema.
On takerruttava elämään,
pidettävä nyrkkiin puristetuin käsin kiinni autonratista,
Sillä vain se pitää meidät tällä puolella.
On yritettävä päästä perille:
kotiin, jossa ei asu enää kukaan,
sillä elämä on kannettu sieltä pois
Tuska joka ei sovi ihmisen sisälle.
Marjaana 13.9.2022
On takerruttava elämään,
pidettävä nyrkkiin puristetuin käsin kiinni autonratista,
Sillä vain se pitää meidät tällä puolella.
On yritettävä päästä perille:
kotiin, jossa ei asu enää kukaan,
sillä elämä on kannettu sieltä pois
jalat edellä
kylmiöön.
Ventovieraiden saattamana.
Viranomaistyötä.
Kotiin, josta tyhjyys aukeaa oven takana.
Kotiin, josta tyhjyys aukeaa oven takana.
Tuska joka ei sovi ihmisen sisälle.
Marjaana 13.9.2022
Kommentit
Lähetä kommentti
Hei, kirjoita tänne ajatuksiasi. Kuulisin mielelläni mitä tämä herätti. 🌟