Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuuta 10, 2024.

Löysin kaapin perältä tekotulppaaneja

Löysin kaapinperältä tekotulppaaneja, haudalta tuotuja. Kuuluvat  elämän kiertokulkuun; haudalle ja haudalta pois. Tekotulppaanit eivät homehdu, kuole, katoa  niin kuin elämä.  Ne ovat surun ulottamattomissa. Tunteettomia.  Mikään ei niitä kosketa. Elämättömän elämän luomuksia. Kauniita, tyhjiä. Ilman elämää. Marjaana 9.2.2024

Tänään on kuoleman päivä

Kuva
Tänään on kuoleman päivä.  Kaikki kuolleet osat minussa huutavat sisälläni, ne, jotka elämä vei mukanaan, raastoi minusta, repi irti. Minä vapisen ja tärisen. Rauha niille, jotka täältä lähtivät. En minä halua häiritä ketään. En eläviä, enkä kuolleita. En osaa kaivatakaan enää. Tyhjyys vain huutaa minulle vasten kasvojani, eikä asetu aloillensa. Kyllä, kyllä, minä tyydyn kohtalooni, kunhan kaikki mikä minussa on asettuu taas sisälläni. Elämä riisti ja raastoi. Vei minulta mennessään, jätti karrelle kuolleen maan. Marjaana 16.1.2024

Muuttaako suru muotoaan?

Kuva
Muuttaako Suru muotoaan? Sitä en tiedä. Ainakin kynttilät vaihtuvat, syttyvät ja sammuvat haudalla. Kuusenoksa valuu lumikuorman alla  maahan saakka. Lyhdyt, kukat, valosarjat uppoavat pyryssä hankeen. Vaikka käsivarteni väsyisivät kantamaan Sinulle  kukkia, lahjoja, kynttilöitä, mieleni ei taivu hyväksymään poissaoloasi. Tallaan suuren sydämen sinulle hankeen. Päivät häviävät jonnekin, vuodet vaihtuvat vuorollaan. Suru pysyy. Aika vain kirkastaa totuuden: Sen mikä on pysyvää. Sen mikä sinun kanssasi katosi. Sen mitä jäi jälkeesi. Miten korvaamaton olet minulle! Ja sen, ettei  rakkaus koskaan katoa. Marjaana 28.1.2024

Piti taas itkeä

Kuva
Pää tyynylle ja kyyneleet alkoivat valua  kuin purot ikävän takaa. Nappisilmää minä katson. Katsetta, joka katosi. Ääntäsi ikävöin. Ehkä joidenkin ihmisten matka täällä On lyhyempi. Perillä aikaisemmin. Kotona. Siirtyvät ajasta toiseen,  Parempaan "Eivät ne halua enää takaisin tänne," sanoi äitini kerran. Sitä mietin. Ikävöin kuitenkin. Sinun poissaolosi on muuttunut osaksi minua. Ikävän värinäksi himmenneiden muistikuvien välähdyksiksi, Flashbackeiksi, jotka jättävät minut sanattomaksi. Tuulen hiljaiseksi ääneksi. Lumihiutaleiksi, jotka hitaasti putoavat  alas taivaalta. Marjaana 4.2. 2024