Piti taas itkeä

Pää tyynylle ja kyyneleet

alkoivat valua 

kuin purot

ikävän takaa.

Nappisilmää minä katson.

Katsetta, joka katosi.

Ääntäsi ikävöin.

Ehkä joidenkin ihmisten matka täällä

On lyhyempi.

Perillä aikaisemmin.

Kotona.

Siirtyvät ajasta

toiseen, 

Parempaan

"Eivät ne halua enää takaisin tänne,"

sanoi äitini kerran.

Sitä mietin. Ikävöin kuitenkin.

Sinun poissaolosi on muuttunut

osaksi minua.

Ikävän värinäksi

himmenneiden muistikuvien

välähdyksiksi,

Flashbackeiksi, jotka jättävät minut

sanattomaksi.

Tuulen hiljaiseksi ääneksi.

Lumihiutaleiksi, jotka hitaasti putoavat 

alas taivaalta.

Marjaana 4.2. 2024