Muuttaako suru muotoaan?

Muuttaako Suru muotoaan?

Sitä en tiedä.

Ainakin kynttilät vaihtuvat,

syttyvät ja sammuvat haudalla.

Kuusenoksa valuu lumikuorman alla 

maahan saakka.

Lyhdyt,

kukat,

valosarjat uppoavat pyryssä hankeen.

Vaikka käsivarteni väsyisivät

kantamaan Sinulle 

kukkia, lahjoja, kynttilöitä,

mieleni ei taivu hyväksymään

poissaoloasi.

Tallaan suuren sydämen

sinulle hankeen.

Päivät häviävät jonnekin,

vuodet vaihtuvat vuorollaan.

Suru pysyy.

Aika vain kirkastaa totuuden:

Sen mikä on pysyvää.

Sen mikä sinun kanssasi katosi.

Sen mitä jäi jälkeesi.

Miten korvaamaton olet minulle!

Ja sen, ettei 

rakkaus koskaan katoa.

Marjaana 28.1.2024