On surullisia päiviä
On surullisia päiviä, kun suru pyyhkii yli laidan Ja elämä lipuu ohi. Alla hukuttava surun meri ja kasvoilla jäätävä tuuli. Pelkkää harmaata kaikkialla, Ei valonkajoakaan. Mutta ilon hetki tulee vierailulle silloin kun et sitä osaa odottaakaan. Sumuisena aamuna, kun ahdistus on päällä kuin tiukalle solmittu aamutakki, Se istuu seuraksi aamukahvipöytään, ja livertelee kuin lintu. Kertoo kirjoittaneensa kirjaa pihakeinussa ja katselleensa, miten linnut syöttävät poikiaan pesään. Näyttää minulle lumisia maisemia lehdestä -- pelkkää tyhjyyttä ja lunta-- ja kysyy näenkö miten ne ovat maalauksellisia? Aikoo innoissaan leikata katajista bonzaita. Ja minä riisun ahdistuksen päältäni kuin aamutakin ja me lähdemme ostamaan kukkia. Ikää kuin siinä olisi koko elämän tarkoitus. Tälle päivälle se riittää. Riittää kyllä. En minä muuta tarvitse. Marjaana 24 6.2024