Missyoualways

Me olemme palanneet lapsuuden porteille, Metsänreunaan, missä me rimpsuttiin kärpäsiä, kun äiti kesäillassa lypsi meidän kolmea lehmää. Kärpäset surisivat ja paarmat lentelivät ilmassa. Kissanpojat odottivat lämmintä maitoa. Iltaauringon säteet hehkuivat oranssina korkealla kuustenlatvoissa. Ja syksyn hämäriin aamuihin,  kun unenpöpperöissä kuljettiin märässä ruohikossa äitin kanssa  naapurin navettaan. Navetan pienistä ikkunoista loisti valoa  käytäville, jossa me leikittiin. Äiti veisasi aamuvirttä lehmille. Ja meillekin. Joka aamu on armo uus. Seija-siskolle Jaana 19.8.2026

Syksyn sateet ovat saapuneet,  valoa läpäisemätön taivas. Maisema, jonka läpi ei näe.   Minä seison mykistyneen mieleni kanssa  risteyksessä, enkä tiedä, mihin suuntaan lähtisin. Kuuntelen, kun se koputtaa lakkaamatta  ikkunaan. Päästän sen sisälle taloon.   Suru istuu keittiönsohvalle. On itkun aika.   Marjaana 6.8.2026