Olen paossa itseäni
Perjantai-ilta. Olen paossa itseäni ja kadottamaani elämää. Näyteikkunan päättömät nuket tuijottavat minua. Meillä on sanaton ymmärrys ja pysähtynyt ajatus. Puut viittelöivät minulle pilvien suuntaan. Ainoat elävät. Kai yrittävät sanoa jotakin. Värit huuhtoutuneet tästä maisemasta. Jäljellä likainen laveeraus maalauksen harmaalla suttuvedellä. Optinen harha: Katu ei päätykään taivaaseen vaikka asfaltin ja pilvien välillä ei näyttäisi olevan mitään eroa. Marjaana 4.9.2020