Minun mieleni kulkee Surun Puutarhaan
Minun mieleni kulkee Surun puutarhaan, hiljaiseen, kuolleeseen, missä tuuli on pysähtynyt kinoksiin, kukat jäätyneet paikoilleen ja perhosten siivet ovat peittyneet lumeen. Minä kierrän hankeen poljettua lumisydäntä: Rakkautta, joka jäi eloon ja ikävääni --- alas painettua kuusenoksaa. Mutta Surun puutarhaan ei voi jäädä, sieltä on lähdettävä pois, suunnattava askeleet kohti elämää. On etsittävä puutarhoja, joissa kukat vielä elossa ja missä voi kuulla, miten tuuli laulaa menneisyyden kehtolaulua uusille päiville. Marjaana 6.1.2024 Loppiaisena