Minun mieleni kulkee Surun Puutarhaan

Minun mieleni kulkee 

Surun puutarhaan, 

hiljaiseen, kuolleeseen,

missä

tuuli on pysähtynyt kinoksiin, 

kukat jäätyneet paikoilleen 

ja  perhosten siivet ovat peittyneet

lumeen. 

Minä kierrän 

hankeen poljettua lumisydäntä:

Rakkautta, joka jäi eloon

ja ikävääni --- 

alas painettua kuusenoksaa. 

Mutta Surun puutarhaan

ei voi jäädä,

sieltä on lähdettävä pois, 

suunnattava askeleet

kohti elämää.

On etsittävä puutarhoja,

joissa kukat vielä elossa 

ja missä voi kuulla, 

miten tuuli laulaa 

menneisyyden kehtolaulua

uusille päiville. 

Marjaana 6.1.2024 Loppiaisena