Olen surun vankilassa
Olen Surun vankilassa, muistojen kaltereiden takana, elämästä pois suljettu, hämärän huoneeni vanki, jonne vain ohut valonkajo yltää hetkittäin kuin rukousvastaus. Rautakahleet kivun kovettamat Ja elämän edessä taipumaton mieli: Näitä jäähyväisiä minä en suostu sanomaan. Pohjaton huuto mielen pimeydessä, kysymys vailla vastausta. Se jota ei ole lupa kysyä: Miksi? Voi Miksi? Marjaana 23.1.2021