Olen surun vankilassa

Olen Surun vankilassa, 

muistojen kaltereiden takana, 

elämästä pois suljettu, 

hämärän huoneeni vanki, 

jonne vain ohut valonkajo 

yltää hetkittäin

kuin rukousvastaus.

Rautakahleet kivun kovettamat

Ja elämän edessä 

taipumaton mieli: Näitä jäähyväisiä

minä en suostu sanomaan. 

Pohjaton huuto mielen pimeydessä,  

kysymys vailla vastausta. 

Se jota ei ole lupa kysyä:

Miksi? 

Voi Miksi? 

Marjaana 23.1.2021