Missyoualways

Kun Veera oli kuollut, minä mietin,  miten  hän saisi viestitettyä  minulle itsestään, jos haluaisi. Ja silloin tiesin,  että tietenkin hän lähettäisi minulle taiteellisia pysäytyksiä. Tietäen, että ne minä kyllä huomaisin. Niinpä hän on lähettänyt  tervehdyksiään piirtoina pilviin, maalaillut lumikukkia tuulilasiin,  asetellut  puidenlehtiä autonoveen, puhallellut valkean  huurusydämen kynnysmatolle,  Sulattanut vuosipäivän hautakynttilän  liljankukkien muotoon,   maalannut enkelinkuvan  kiviretkeltä tuomaansa  kiveen.  Ja aina nähdessäni sen,  tiedän kyllä,  keneltä tervehdys on.  Marjaana 26.10.2026

Kymmenen vuoden kuluttua hän ei vieläkään pysty katsomaan kuolleen lapsensa kuvaa.   Minä en muuta katsoisikaan.   Sinun kuviasi etsin kaappien hyllyiltä,  albumien sivuilta,  piirroskasoista kaikkialta. Minun on nähtävä kuvasi,  katsottava Sinua tarkkaan.    Sillä minä häviän olemasta, jos en näe kasvojasi. Marjaana 12.4.2026

 

" Luuletko sinä -- hän vastasi minulle -- että ollaan kavereiden kanssa, kun on kuolemassa? " Sinä totinen ja tosi. Aito. Minä-- tyhjänä kumiseva tynnyri--  haparoivat käteni  tyhjää täynnä.  Tyhjänpäiväisten sanojeni kilisevien kulkusten sointi irvokkaana ilmassa.   Veeralle äiti 12.4.2026

Sinä piirsit minulle hylkeenkuvan, kun vauva oli syntynyt ja toit sen minulle sairaalaan. "Äitille Veera", olit  kirjoittanut.  Muistin sen kun näin, miten hain evä sukelsi pilvissä.  Ja tiesin:  Terveiset Veeralta. Veeralle äiti 23.3.2026