Kun Veera oli kuollut

Kun Veera oli kuollut,

minä mietin, 

miten 

hän saisi viestitettyä 

minulle itsestään, jos haluaisi.

Ja silloin tiesin,  että tietenkin hän

lähettäisi minulle

taiteellisia pysäytyksiä.

Tietäen, että ne minä kyllä huomaisin.

Niinpä hän on lähettänyt 

tervehdyksiään

piirtoina pilviin,

maalaillut

lumikukkia tuulilasiin, 

asetellut 

puidenlehtiä autonoveen,

puhallellut valkean 

huurusydämen kynnysmatolle, 

Sulattanut vuosipäivän hautakynttilän 

liljankukkien muotoon,  

maalannut enkelinkuvan 

kiviretkeltä tuomaansa 

kiveen. 

Ja aina nähdessäni sen, 

tiedän kyllä, 

keneltä tervehdys on. 

Marjaana 26.10.2026