Olen paossa itseäni

 

Perjantai-ilta. 

Olen 

paossa

 itseäni 

ja kadottamaani 

elämää. 

Näyteikkunan 

päättömät nuket 

tuijottavat minua. 

Meillä on sanaton 

ymmärrys ja 

pysähtynyt ajatus.   

Puut viittelöivät 

minulle pilvien

 suuntaan.

Ainoat elävät. 

Kai yrittävät 

sanoa

 jotakin. 

Värit  huuhtoutuneet 

tästä maisemasta.  

Jäljellä likainen laveeraus

maalauksen

harmaalla suttuvedellä. 

Optinen harha:

Katu ei päätykään

taivaaseen

vaikka asfaltin 

 ja pilvien 

välillä ei 

näyttäisi olevan 

mitään eroa. 

Marjaana 4.9.2020