Näen surun kasvoiltasi




Näen surun kasvoiltasi

mutta omiani en enää tunne, 

sillä olen

helisevä vaski ja kumiseva symbaali,

tyhjä 

ilman sinua ja rakkauttasi.


Kuolema,

rakkautta lapseeni et vie,

vaikka riistit minulta 

lihaani ja vertani 

ja pudotit minut polvilleni, niin etten 

koskaan enää pääse ylös. 


Mutta kun ristin käteni, ne ovat Sinun 

käsissäsi.

Tunnen sen.


Vaikka kulken pimeässä luotan,

että olet valossa.

Perille päässyt.


Tänne alas asti ei näy,

miten taivaassa sinusta iloitaan. 


Marjaana 24.8.2025

Kommentit