Optista harhaa

Optista harhaa on elämä.

Se mikä näkyy on suurinta harhaa.
Olen oppinut valehtelemaan
kaikille aisteilleni.

Minuuden osat työntävät surua
toistensa kylmään syliin.
Eikä yksikään niistä ymmärrä toistensa kieltä.

Outoa surupuhetta.
Kasvotonta.
Kipu valheen kaapuun peitettyä.

Suru tulee sulaneina vesinä keväthangille.

Sumuna päivällä laskeutuvaan iltamaisemaan.

Kulkee yöhallana hitaasti yli
pysähtyneiden tuntien.

Ei päivä ole päivä eikä yö ole yö.
On vain Suru, joka liikkuu ajassa.

Jokainen aamu on itsepetosta.

Marjaana 20.4.2022