Missyoualways

Elämä ei ole cover-biisi,  vain vanhan toisto. Samana toistuvat talvet ja kesät. Se ei ole kaiku menneisyydestä. Se on uusi kevät omalla pihalla. Lintujen paluu ja paljastuva maa. Kukkia täyteen kasvava piha ja perhosbaari. Se on metsiä kaatava syysmyrsky ja myrskyn jäljiltä sähkökatkos talossa. Se on uutena aukeava päivien luku, uusi runo ja riveille asettuvat sanat. Runon oppikirja, josta ei mitään ymmärrä. Se on tanssin pyöritys ja Uudet askelkuviot. Vaikeat askelkulut ja hengästyttävä vauhti. Uudenlainen sävelkulku aivoratojen välissä. Se on esille työntyvä elämänvoima häviävässä päivänvalossa. Ohivirtaavan tienvieripuron pulppuava vesi. Usva järven päällä. Marjaana 13.7.2026 .

Äitienpäivänä toisten iloitessa  kakkukahveilla kotonaan,  lukiessa onnittelukortteja ja availlessa  kukkapaketteja,  me kannettiin maalista lohkeilevat,  painavat puutarhatuolit ulos -  keskelle pihaa.  Itkettiin yhdessä kipeitä menetyksiä ja pyyhittiin käsillä silmistä valuvia  kyyneleitä.   "Näitä en ole koskaan pystynyt kertomaan  kenellekään", minä sanoin.  Talven jälkeen puutarha oli tyhjä ja kukaton.  Ruskeita vaahteranlehtiä jokapuolella,  kun puu  oli pudottanut Surumekkonsa ja viskellyt vihaisena lehtensä pitkin pihaa. Jouluenkeli käveli lumisen kaupungin halki  ja koputti yksinäisen talon ovelle. Pyysin istumaan keittiön vanhalle,   taakkasiirtymät kestäneelle puusohvalle,   keitin joulukahvit, mitä kaapista löytyi. Sytytettiin kynttilä  elämää kiertäneen pöydän päälle ja vietettiin joulurauhaa kahdestaan. Jostakin se juttu aina lähtee,  saadaan langanpäästä kiinni Ja...

Sinisen Huvimajan penkiltä se alkoi. Juotiin Take away -kahvit ja syötiin leivoksia,  suolaista ja makeaa. Heti alkajaisiksi kerrottiin toisillemme elämäntarinat. Oli kesän alku. Huvimaja ilman seiniä. Sinisenä aukeava maisema ja taivaalla ajelehtivat pilvet. Yhteisen runoilun alkulauseet. Ohi virtaavan joen tarinat. Ikkunan takana syksyn pimeys. Sisällä suljetut Surut. Istuttiin tuolit vastakkain piirissä  ja autettiin toisiakin saamaan ulos tuskanpala kerrallaan. Itsekin välillä itkuapidätellen. Vuosien jälkeen saunan lauteilla heitettiin haalistuneet muistot löylyveden mukana kiukaalle. Sihisivät siinä hetken, tiivistyivät höyryksi ja haihtuivat avoimesta ikkunasta vihreälle peltoaukealle. Ystävyys: Lupaus elää täysillä tätä päivää, ajaa kaatopaikalle romukuorma. Ja heittää tontin nurkalle vielä säkillinen hevosen paskaa että kukat kukkisivat puutarhassa ja perhoset pysyisivät ilmassa. Ei pahalla. Vertaistuki Saaralle Marjaana 12.7.2026

Joinakin päivinä Tuuli soittaa ikävän kannelta Ja valo kulkee viistoon. Enkä tiedä mistä kartalla alkavat menneisyyden rajaviivat ja putoan eilisen maastoon. Tämän vaaleanpunaisen kastelukannun Sinä toit minulle syntymäpäivänä ja pienet oksasakset. Piirsit pilakuvan minusta vihkoon ja kirjoitit viereen, että mikä vain kukkasipuli saa  minut hullaantumaan. Vedit minun vihreät haalarit päälle ja lähdit kitkemään kukkapenkkien reunoja  pihamaalle. Joinakin päivinä tuuli soittaa ikävän kannelta ja minä kannan vettä Gladiolusin  maasta työntyville aluille. Ehkä syksyllä sitten kukkivat kuolinpäiväsi aikaan. Jäljelle jääneet Anillini kastelukannu ja pienet oksasakset. Kysymykset ilman yhtäkään vastausta. Veeralle äiti 9.7.2026

  Se auringonlasku olisi pitänyt kuvata,  kun oranssina pallona putoavan  auringon viimeiset säteet  osuivat virtaavan joen pintaan. Saunan hämärässä Naiset katsoivat kauas muistoihinsa. Sanat putoilivat yksi kerrallaan ulos mielen kätköistä. Tiivistyivät vielä höyrynä ikkunalasin pinnalle ennenkuin hävisivät Lopullisesti avatusta ikkunasta kesäpelloille. Marjaana 6.6.2026

Minä odotan että  Taivaan kirkas sini pyyhkiytyisi taas näkyviin peittona olevan paksun harmaan pilvimassan alta. Että Taivaan kirkkaalle sinelle asettuisivat pilvet vierekkäin koko taivaanleveydelle: Reunoille tummanpuhuvat harmaanvioletit, sadetta mukanaan kantavat raskassoutuiset pilvet, ja keskelle taivasta kevyesti kelluvat eteenpäin matkaatekevät poutapilvet. Marjaana 8 7.2026

Kaikki tuntuu raskaalta. Mitä ikinä yritän epäonnistuu. Kidutan itseäni katsomalla toisten elämää:  Kesää. Lomaa. Perhe-onnea. Itkin aamulla pilalle mennyttä  elämääni.  Ei mieltä missään: Vain Epätoivo. En jaksaisi, en yhtään mitään. Mutta kaikkein pahinta  on olla  tekemättä mitään.  Jaksamatta. Haluaisin vain itkeä tätä kurjuutta. Yöllä kuljen Unien maassa,  vieraissa huoneissa. Sinä olet kaukana. Olemme joutuneet erilleen, mutta  Sinä tulet käymään  ja minä  saan vielä kerran nähdä sinut,  ennenkuin taas lähdet. Unessa Itket sinäkin.  Meidän eroa. Marjaana 23.6.2026