Joinakin päivinä

Joinakin päivinä

Tuuli soittaa ikävän kannelta
Ja valo kulkee viistoon.

Enkä tiedä mistä kartalla
alkavat menneisyyden rajaviivat
ja putoan eilisen maastoon.

Tämän vaaleanpunaisen kastelukannun
Sinä toit minulle syntymäpäivänä ja pienet oksasakset.

Piirsit pilakuvan minusta vihkoon ja kirjoitit viereen, että mikä vain kukkasipuli saa  minut hullaantumaan.

Vedit minun vihreät haalarit päälle
ja lähdit kitkemään kukkapenkkien reunoja  pihamaalle.

Joinakin päivinä tuuli soittaa ikävän kannelta ja
minä kannan vettä Gladiolusin 

maasta työntyville aluille.
Ehkä syksyllä sitten kukkivat
kuolinpäiväsi aikaan.

Jäljelle jääneet
Anillini kastelukannu ja pienet oksasakset.

Kysymykset
ilman yhtäkään vastausta.


Veeralle äiti 9.7.2026