Missyoualways

Ja lähtösi jälkeen  vain odottamista; Uutta aamua Päivän kulkua iltaan. Elämän kiertoradoilla ilotonta suoriutumista, kieppumista valon ja pimeyden rajamailla. Vielä minä  muistan sinua ---  tästä todellisuudesta kadonnutta: katsettasi, ääntäsi, sanojasi, poissaolosi tyhjiä aukkoja,  jotka eivät täyty. Marjaana 26.11.2024

Kuulin nuoren naisen nauravan ja muistin  Sinut  ja kadotetun ilon.  Marjaana 20.3.2024

Suru on yhteinen  Maisema eksyksissä,  rannalla loikkiva minuuden varjo, Olemattomuus lähtösi jälkeen. Ja kuitenkin elossa tässä hetkessä. Sinun tapasi olla ja nähdä kauneutta ympärillä, taakse jättämäsi Perintö. Siksi minä tänäänkin  tässä maastossa. Oman aikani vielä Sinusta iloitsen. Marjaana 17.10.2024

Kesä loppui kesken eivätkä kaikki sinipallo-ohdakkeet  ehtineet  vihreää nuppua  pitemmälle.  Minä katkon niitä kimpuksi  takapihalla  virttynyt takki yöpuvun päällä,  paljaissa jaloissa  villasukat ja kumpparit.  Hellyttävän herttaisia pieniä  sinipallo-ohdakkeita; yrittivät sittenkin elää,  vaikka  kesken jäi kasvu  ja elämä.  Menneen kesän kimpuksi.  Elämäksi, jonka sai elää.  Marjaana 7.10.2024

Elokuun ahdistus kasvaa täyteen mittaansa kuin oranssi kuu elokuun yössä. Kyynelet pyrkivät pakokauhussa minusta  ulos. Minä en tästä selviä. En unettomista öistä. En tyhjyyttä huutavista päivistä. En sinun kuolemasta, En hyvästeistä, jotka jäivät sanomatta. En elämästä kuolemasi jälkeen. Kellot soivat pitkää soittoa päivään, johon en tahtoisi nousta. Marjaana 6.8.2024

Miten raskasta on  ohittaa kuolinpäivän  merkkipaalu. Kulkea kohti, lähestyä, Tulla paikalle, Mennä ohitse, Jatkaa eteenpäin. Pysähtymättä Eteenpäin Eteenpäin. Katsomatta taaksepäin Ettei muuttuisi suolapatsaaksi, ettei kipu jähmettäisi Veisi elämänvirtaa suonista. Jalat jatkavat päätöntä matkantekoa, Mutta mieli huutaa perään. Marjaana 20.9.2024

Syyskuun ensimmäisen jälkeen taivas on vetänyt päälleen paksun pilvipeitteen ja silmistä on kadonnut väri. Ajanviisarit ovat kääntyneet kulkemaan takaperin seitsemän vuotta ja minä käyn elokuun viimeisiä keskusteluja ennen kuolinkuuta,  aikaa, jolloin mustavalkofilmi odotti jo paikoillaan valmiina pyörähtämään käyntiin. Me puhuimme eri riveillä ja sanat vääntyivät paperilla. Sinä pysyit käsikirjoituksessa, minä en edes ymmärtänyt mistä puhutaan, enkä osannut vuorosanojani. Se oli viimeinen mahdollisuus valoon.  Ja sen jälkeen pimeys, johon putosi, syvyys johon valo katosi. Vieraat sanat ja todellisuus: Ruumisarkku Hautapaikka Kuolinilmoitus. Omalle lapselle. Tuska, joka ennen oli tuntematon, jäi asumaan, kulkemaan varjona mukana. Taivaskin paksun harmaan pilvimassan alla. Pimeä tie ilman reunamerkintöjä. Marjaana 11.9.2024