Missyoualways

Enkeli jaksaa laulaa  niinkuin   se olisi eilen laitettu työvuoroon. Mitä laulua laulat tänään, vai onko vuorossa Psalmin luku? Mutta vuodet ovat kietoutuneet ruosteena sen  vyöhön ja hiuksiin on tullut raitoja. Mitä laulua laulat tänään kuuden vuoden jälkeen? Veisaatko kiitosvirttä, joko sydän on taipunut kiitokseen? Marjaana 3.10.2023

Harmaat kehykset sinun kuvasi ympärillä.  Ne rajaavat yhden elämäsi hetken.  Jäljellejääneen.  Pidän kiinni  elämän kehyksistä, päivän raameista  unohdan itseni työhön.  Välillä katson  miten hiuksesi lentävät tuulessa vapaina, vuosia sitten  aurinkoisena päivänä. Marjaana 3.10.2023

Suru ei aio irrottaa otettaan, se kaivaa minua kuin kaira lustoa läpi vuosirenkaiden. Kaikki mikä minussa on tuntee surun. Se on heittäytynyt liian tuttavalliseksi, tehnyt kanssani sinunkaupat, vaikka minä haluaisin pysyä muodollisena. Vien sitä huviajeluille ja puhelen sille keveitä,  ettei se olisi niin synkkä.  Mutta se istuu vaiti seurassani. Surumieli istahtaa sohvalle viereeni, katsoo kanssani ohjelmia, satuja ja todellisuutta, johon minulla ei ole mitään asiaa. Alakulo valitsee outoja kuvakulmia näyttää elämää, jossa toiset elävät, mutta minut on heitetty sieltä ulos. Kestosuru kirjoittaa sivuilleni alaviitteitä,  tekee reunamerkintöjä,  kaataa aikataulut ja sotkee kalenterini merkinnöillä, joista ei saa selvää. Surutuska ostaa  uuden enkelin haudalle ja vie kanervia.  Sillä nyt on taas syksy ja syyskuu, jota ei voi repiä kalenterista irti. Marjaana 25.9.2023

Surun riekaleet   Vauvan punainen takki, sosetahra rinnuksilla. Siihen en laita tahrapoistajaa. Tämänkö olen joskus pukenut päällesi. Todellako sovit siihen? Valokuvassa pidät kissanpoikaa sylissäsi niin iloisena, tuota aikaa en pysty muistamaan. Osasinko sanoa sinulle mitään? Minä haparoin sanoja  ohenevalla jäällä. Tuskan syvään pohjavirtaan voisi helpostikin hukkua. Pudota tästä reunalta  punainen vauvan takki käsissä, eikä koskaan päästä enää pintaan: kilometrikuutoittain vettä, aaltoa, syvyyttä. Tuskanriekaleet ja pieni vauvantakki  pyykkikorisssa. Tätä sosetahraa en pese pois. Minulle sinun kuolemasi on kaikkien elämänvaiheiden sammuminen yhtäaikaa. Ilon pimeneminen. Taivaalta pudonnut tähti. Sinun poistuttua täältä minä huudan lakkaamatta jälkeesi  mykkää huutoani.  Niinkuin lapsella äidinikävä, niin minun lapsenikäväni loppumaton. Lapseni missä Sinä olet. Marjaana  kuolleiden lasten muistopäivänä 22.9.2023

Syyskatkerot kukkivat taas  Surun puutarhassa, mutta on tullut Sapattivuoden vuoro. Takana kuuden vuoden Surutyö, mutta seitsemäs, Shmita olkoon työnteosta vapaa. Sapattivuonna surun katkeria hedelmiä ei syödä. Suruviljelmät on jätettävä kesannolle. Syyskuun ensimmäisestä alkoi uusi päivien luku: Surun Sapattivuosi. Me aloitettiin Elämän Rewriting: Sytytettiin karttapalloon valo ja pyöräytettiin se ympäri. Nyt lähdetään  katsomaan tätä elämää  valoisammalta  pallon  puoliskolta. Uudet maisemat odottavat meitä, uudet kadut kulkea. Seitsemäntenä vuonna me katsellaan tätä surua valon läpi. Marjaana 3.9.2023

Minä en kestä  tätä elämää  Elämätöntä Ja kuolemaa, Joka vahvana nousee Kaiken takana kuin rikkaruoho. Vain surua tänä päivänä. Vain surua Jokapäiväinen leipäni jota en voi palaakaan syödä. Anna meille, Älä ota pois sitä minkä olet antanut. Mutta senkin jälkeen, kun Kaikki on tyhjätty ja sanatkin. Vielä pyyntö, anna meille  älä ota pois. Marjaana 14.7.2023

Lähtevät täältä Muille maille Autuaammille Vuorotellen Ja jokaiselle sanon, jos ehdin Kerro terveiset siellä, ikävä on. Marjaana 7.8.2023