Suru ei aio irrottaa otettaan

Suru ei aio irrottaa otettaan,

se kaivaa minua kuin kaira lustoa

läpi vuosirenkaiden.

Kaikki mikä minussa on

tuntee surun.

Se on heittäytynyt

liian tuttavalliseksi, tehnyt kanssani

sinunkaupat, vaikka minä

haluaisin pysyä muodollisena.

Vien sitä huviajeluille

ja puhelen sille keveitä, 

ettei se olisi niin synkkä. 

Mutta se istuu vaiti seurassani.

Surumieli istahtaa sohvalle viereeni,

katsoo kanssani ohjelmia,

satuja ja todellisuutta,

johon minulla ei ole mitään asiaa.

Alakulo valitsee outoja kuvakulmia

näyttää elämää,

jossa toiset elävät,

mutta minut on heitetty sieltä ulos.

Kestosuru kirjoittaa sivuilleni

alaviitteitä, 

tekee reunamerkintöjä, 

kaataa aikataulut ja

sotkee kalenterini merkinnöillä,

joista ei saa selvää.

Surutuska ostaa 

uuden enkelin haudalle

ja vie kanervia. 

Sillä nyt on taas syksy

ja syyskuu,

jota ei voi repiä kalenterista irti.

Marjaana 25.9.2023