Surun riekaleet

Surun riekaleet  

Vauvan punainen takki,

sosetahra rinnuksilla.

Siihen en laita tahrapoistajaa.

Tämänkö olen joskus pukenut päällesi.

Todellako sovit siihen?

Valokuvassa

pidät kissanpoikaa sylissäsi

niin iloisena,

tuota aikaa en pysty muistamaan.

Osasinko sanoa sinulle mitään?

Minä haparoin sanoja 

ohenevalla jäällä.

Tuskan syvään pohjavirtaan

voisi helpostikin

hukkua.

Pudota tästä reunalta 

punainen vauvan takki käsissä,

eikä koskaan päästä enää pintaan:

kilometrikuutoittain vettä, aaltoa, syvyyttä.

Tuskanriekaleet ja pieni vauvantakki 

pyykkikorisssa.

Tätä sosetahraa en pese pois.

Minulle sinun kuolemasi

on kaikkien elämänvaiheiden

sammuminen yhtäaikaa.

Ilon pimeneminen.

Taivaalta pudonnut tähti.

Sinun poistuttua täältä

minä huudan lakkaamatta

jälkeesi 

mykkää huutoani. 

Niinkuin lapsella äidinikävä,

niin minun lapsenikäväni loppumaton.

Lapseni missä

Sinä olet.

Marjaana 

kuolleiden lasten muistopäivänä 22.9.2023