Missyoualways

Surun riekaleet   Vauvan punainen takki, sosetahra rinnuksilla. Siihen en laita tahrapoistajaa. Tämänkö olen joskus pukenut päällesi. Todellako sovit siihen? Valokuvassa pidät kissanpoikaa sylissäsi niin iloisena, tuota aikaa en pysty muistamaan. Osasinko sanoa sinulle mitään? Minä haparoin sanoja  ohenevalla jäällä. Tuskan syvään pohjavirtaan voisi helpostikin hukkua. Pudota tästä reunalta  punainen vauvan takki käsissä, eikä koskaan päästä enää pintaan: kilometrikuutoittain vettä, aaltoa, syvyyttä. Tuskanriekaleet ja pieni vauvantakki  pyykkikorisssa. Tätä sosetahraa en pese pois. Minulle sinun kuolemasi on kaikkien elämänvaiheiden sammuminen yhtäaikaa. Ilon pimeneminen. Taivaalta pudonnut tähti. Sinun poistuttua täältä minä huudan lakkaamatta jälkeesi  mykkää huutoani.  Niinkuin lapsella äidinikävä, niin minun lapsenikäväni loppumaton. Lapseni missä Sinä olet. Marjaana  kuolleiden lasten muistopäivänä 22.9.2023

Syyskatkerot kukkivat taas  Surun puutarhassa, mutta on tullut Sapattivuoden vuoro. Takana kuuden vuoden Surutyö, mutta seitsemäs, Shmita olkoon työnteosta vapaa. Sapattivuonna surun katkeria hedelmiä ei syödä. Suruviljelmät on jätettävä kesannolle. Syyskuun ensimmäisestä alkoi uusi päivien luku: Surun Sapattivuosi. Me aloitettiin Elämän Rewriting: Sytytettiin karttapalloon valo ja pyöräytettiin se ympäri. Nyt lähdetään  katsomaan tätä elämää  valoisammalta  pallon  puoliskolta. Uudet maisemat odottavat meitä, uudet kadut kulkea. Seitsemäntenä vuonna me katsellaan tätä surua valon läpi. Marjaana 3.9.2023

Minä en kestä  tätä elämää  Elämätöntä Ja kuolemaa, Joka vahvana nousee Kaiken takana kuin rikkaruoho. Vain surua tänä päivänä. Vain surua Jokapäiväinen leipäni jota en voi palaakaan syödä. Anna meille, Älä ota pois sitä minkä olet antanut. Mutta senkin jälkeen, kun Kaikki on tyhjätty ja sanatkin. Vielä pyyntö, anna meille  älä ota pois. Marjaana 14.7.2023

Lähtevät täältä Muille maille Autuaammille Vuorotellen Ja jokaiselle sanon, jos ehdin Kerro terveiset siellä, ikävä on. Marjaana 7.8.2023

 Tuska rannaton ulappa Tekojärvi, jonka alle jäi metsät ja kylät. Kyynelten valtameri, Särkyvät padot ja raivoava koski. Elämä näyttää toisenlaiset kasvot.

Entiset kesät tervehtivät minua maisemassa, tulevat poluilla vastaan kesätuulessa, menneiden aikojen tuulahduksina. Minä suren, että aikaa oli niin vähän ja se kaikki on ohitse mennyttä. Unien taloissa ja asunnoissa asuvat vielä ihmiset, täältä poismuuttaneet, maailmassa, jota ei enää ole. Pilvien maille, Tuulten teille, Taivasasukkaiksi muuttaneet. Sinä käyt vielä täällä muistoina, jotka eivät enää itketä. Kuultokuvina, kangastuksina, onnellisten hetkien häivähdyksinä. Vastaantulevien kasvoilla ilmeinä, äänensävyinä, Katseena, jolla katsoit. Marjaana 12.7.2023

"Tänään ei syntynyt yhtään perhosta." hän oli kirjoittanut minulle viestin kauniilla käsialallaan pitkulaiselle paperille. Veera minun rakas oli ollut paikalla  Ja kirjoittanut minulle viestin. Minä en lähtenyt toisten mukaan, Minä jään odottamaan Veeraa. Sanoin eilen haudalla ääneen että on hirveä ikävä. 21.7.2023