Missyoualways

Pieni yksivuotiaan kori on hyllyn päällä.   Laitoin se käpyjä täyteen.  Olisipa vielä nyt se päivä,  niin tietäisin miten se eletään.  Olen palannut Suruvaahteran alle istumaan. Se tekee uusia käpristyneitä ruskeanvihreitä lehtiä  ja heijaa tyynesti oksiaan.  Tämä yksinäisyys on vailla ääriviivoja ja poispyyhitty tulevaisuus  on kuin pellolle laskeutunut sumu ennen yötä.  Kävit viime yönä kolmekymppinen.  Olit muuttunut, aikuisempi,  vieraampi. Istuimme penkille vierekkäin  ja kiirehdin sanomaan,  että olen mielettömän onnellinen,  kun olet siinä.  - Aina sinun on pakko päästä  ensimmäiseksi  sanomaan. Sinä sanoit   ja pyysin sinua kertomaan ensin.  - Vauvan jalat on kylmät ja niitä on vaikea  saada lämpimiksi."  Sinä sanoit.    Vauvan. Etsin villasukkia vauvan jalkojen päälle. Marjaana 22.5.2021

Minä lupasin pysyä elossa  Sinun vuoksesi  Kaksikymppinen.  Ja Sinä opetit minulle miten Keskellä pimeintä yötä soitetaan pianolla kahdestaan "Can' t stop falling in love  with you."  Ellille äiti 10.5.2021

Tämä talo on raamit  elämän ympärillä.   Paksut tiiliseinät pitävät  kaiken pystyssä ja sulkevat sisään.  Kauan sitten ovat kadonneet elävien ihmisten äänet. Kello hakkaa tahtia  sydämen sykkeelle: Elä!  Huoneet, suuret tyhjät kuplat  lattiasta kattoon,  haukkovat henkeä  tyhjän päällä: Olipa kerran, vai oliko.  Elämän muistot ohentuneet,  hajonneet,  asiayhteyksistään irronneet  ja sulaneet kuin alkuaineet  saunan uuniin.  Vain minä nousen  uusiin aamuihin; vedän verhot auki  ja illalla ikkunan eteen.  Petaan sänkyni. Juon aamukahvini.  Kutsun pihalta kissan.  Punaiset korkokengät  odottavat  Äitienpäivän aattona  eteisessä,  että ulko-ovi avautuu   ja pääsee kantamaan  vaaleanpunaiset  Äitienpäiväruusut  haudalle.  Marjaana 8.5.2021

Suruviitta laahaa maata pitkänä, painavana.  Askel painaa   On niin vaikea lähteä  tähän päivään.  Tässä surussa mikään ei muutu.  Ajanvirta kulkee hitaasti jään alla jääkylmänä, kuolleena, elottomana. Hitaasti se murtaa kaiken,  ohenee kuin kevätjää järvenselästä. Kevätauringon ohut valo  laskeutuu  kasvoilleni. Puutarhassa krookukset   pyrkivät eloon.  Marjaana 2.5.2021

Sinä ajoit pyörällä  vaaleanpunaisessa hupparissa kadun yli. Minä näin, Sinä se olit. Elävänä. Välähdyksenä sain nähdä sinut, vaaleanpunaisessa hupparissa, ylittämässä katua ohittamassa tätä hetkeä aika-avaruuden risteyksissä - läpi menneisyyden aikakerrosten ja valovuosien ikävän kohti tulevaisuutta:  Siihen risteykseen, jossa tavataan!  Marjaana 26.4. 2021

Juuri silloin hän olisi  tarvinnut viestin, yhteydenoton:  Mitä kuuluu?  Hyvää pääsiäistä,  Hyvää viikonloppua,  Hyvää arkipäivää,  Tätä päivää.  Elämänpäivää.  Mutta ei ollut sanoja,  Ei ajatusta mielessä.  Ei edes hyvän toivotusta:   toivon valamista. Paremman aamun.  Kun itselläkin oli niin vaikeaa,  eikä minulle kuulu.  Ei sairaat, lesket, epätoivoiset,  surevat.  Eikä ainakaan lapsensa menettäneet. Onhan minulla omani.  ja lapsenlapsetkin minulle annettu.  bonukset.  En halua ajatellakaan.  On ajateltava myönteisiä asioita,  positiivisia. Omaa elämää.  Niin kapea on tie haudalta  Pääsiäisen aamussa,  että vain sokeat, raajarikot  ja kaikkensa menettäneet  lähtevät valoa kohti käsikynkässä   toinen toistansa tukien hapuillen tyhjin käsin elämään.  Marjaana 4.4.2021

Kevään valoraita oli jäänyt putoavan auringon jälkirailona taivaan reunaan. Onnellisen päivän toivotus,  vaikka vain ohikulkevalta vieraalta,  ennekuin taas putoaa pimeään.  Marjaana 23.3.2021