Pääsiäisen aamussa

Juuri silloin hän olisi 

tarvinnut viestin,

yhteydenoton: 

Mitä kuuluu? 

Hyvää pääsiäistä, 

Hyvää viikonloppua, 

Hyvää arkipäivää, 

Tätä päivää.  Elämänpäivää. 

Mutta ei ollut sanoja, 

Ei ajatusta mielessä. 

Ei edes hyvän toivotusta:  

toivon valamista.

Paremman aamun. 

Kun itselläkin oli niin vaikeaa, 

eikä minulle kuulu. 

Ei sairaat,

lesket,

epätoivoiset, 

surevat. 

Eikä ainakaan lapsensa menettäneet.

Onhan minulla omani. 

ja lapsenlapsetkin minulle annettu. 

bonukset. 

En halua ajatellakaan. 

On ajateltava myönteisiä asioita, 

positiivisia. Omaa elämää. 

Niin kapea on tie haudalta 

Pääsiäisen aamussa, 

että vain sokeat, raajarikot 

ja kaikkensa menettäneet 

lähtevät valoa kohti

käsikynkässä  

toinen toistansa tukien

hapuillen

tyhjin käsin

elämään. 

Marjaana 4.4.2021