Äitienpäivän aattona

Tämä talo on raamit 

elämän ympärillä.  

Paksut tiiliseinät pitävät 

kaiken pystyssä

ja sulkevat sisään. 

Kauan sitten ovat kadonneet

elävien ihmisten äänet.

Kello hakkaa tahtia 

sydämen sykkeelle: Elä! 

Huoneet, suuret tyhjät kuplat 

lattiasta kattoon, 

haukkovat henkeä 

tyhjän päällä: Olipa kerran, vai oliko. 

Elämän muistot ohentuneet, 

hajonneet, 

asiayhteyksistään irronneet 

ja sulaneet kuin alkuaineet 

saunan uuniin. 

Vain minä nousen 

uusiin aamuihin;

vedän verhot auki 

ja illalla ikkunan eteen. 

Petaan sänkyni.

Juon aamukahvini. 

Kutsun pihalta kissan. 

Punaiset korkokengät 

odottavat 

Äitienpäivän aattona 

eteisessä, 

että ulko-ovi avautuu 

 ja pääsee kantamaan 

vaaleanpunaiset 

Äitienpäiväruusut 

haudalle. 

Marjaana 8.5.2021