Missyoualways

Syksyn sateet ovat saapuneet,  valoa läpäisemätön taivas. Maisema, jonka läpi ei näe.   Minä seison mykistyneen mieleni kanssa  risteyksessä, enkä tiedä, mihin suuntaan lähtisin. Kuuntelen, kun se koputtaa lakkaamatta  ikkunaan. Päästän sen sisälle taloon.   Suru istuu keittiönsohvalle. On itkun aika.   Marjaana 6.8.2026

  Tyhjää täynnä,  täyttymätön ikävä, tyhjyyden laulu, jota tuuli vieläkin iltaisin  ikkunan takana soittaa. Tyhjää täynnä Surun yhdeksäs vuosikalenteri ja  täyteen piirretyt  sivumerkinnät. Tyhjää täynnä  edessä aukeava kadonneen elämän  Kangastus ja silmien sokea piste. Tyhjää täynnä pakenevat unet,  Elämänhaave, tuulen pois kuljettamat pilvet  ja  hautausmaalle jääneet askeleet. Tyhjää täynnä  tihentyvä suru ilmassa, kivun arpeutunut polttomerkki ja Saharan hiekkamyrskyjen jälkeen taivaalle nouseva punainen kuu. Marjaana 23.7.2026

Mikä siitä tulee  kun Siskot soittelevat joka päivä kuulumisia ja jakavat iloja ja suruja toisilleen. Mikä siitä tulee,  kun kesäyöt menee valvoessa ja auringonnoustessa vasta on nukkuma-aika. Mikä siitä tulee,  kun kissaa pitää jatkuvasti valokuvata ja jokainen tassujen asentokin pitäisi tallentaa. Mikä siitä tulee,  kun synkät ukkospilvet nousevat taivaanrannalle ja ukkosmyrsky lähestyy tonttia. Mikä siitä tulee, kun akka ja kissa ovat ihan pihalla ja takapihalla kellokukat availevat kukkiaan. Marjaana 29.6.2026

Muistatko sen jokivertauksen,  että jokaisena aamuna ollaan virran rannalla: ohitse menee laivoja:  suuria harmaita raskaita aluksia ja kevyitä laineilla liukuvia purjeveneitä. Ja sinä voit valita, minkä kyytiin nouset. Mutta sinun piti nousta raskaan tankkerin kyytiin. Et olisi halunnut, mutta nousit kuitenkin. Suuren mustan valtamerta kyntävän,  jonka pitkillä käytävillä hohtaa vain heikko valo  ja kaikkien hyttien ovet on lukittu.  Mutta ne   aukeavat vielä joskus  yksi kerrallaan. Mutta sinä kävelet merenrannalle. Istut tuuli kasvoillasi romahtaneen saunan terassilla ja katsot edessä aukeavaa merta. Mustarastaan laulun voi vieläkin kuulla kirkuvan, tulipunaisen feenix-linnun hiljetessä. Valkoiselle paperille leviää  silmistä sinistä ja vihreää liukuväreinä  päällekäin. Seija-siskolle kesänä, jolloin on elettevä.  Marjaana 15.7.2026

Elämä ei ole cover-biisi,  vain vanhan toisto. Samana toistuvat talvet ja kesät. Se ei ole kaiku menneisyydestä. Se on uusi kevät omalla pihalla. Lintujen paluu ja paljastuva maa. Kukkia täyteen kasvava piha ja perhosbaari. Se on metsiä kaatava syysmyrsky ja myrskyn jäljiltä sähkökatkos talossa. Se on uutena aukeava päivien luku, uusi runo ja riveille asettuvat sanat. Runon oppikirja, josta ei mitään ymmärrä. Se on tanssin pyöritys ja Uudet askelkuviot. Vaikeat askelkulut ja hengästyttävä vauhti. Uudenlainen sävelkulku aivoratojen välissä. Se on esille työntyvä elämänvoima häviävässä päivänvalossa. Ohivirtaavan tienvieripuron pulppuava vesi. Usva järven päällä. Marjaana 13.7.2026 .

Äitienpäivänä toisten iloitessa  kakkukahveilla kotonaan,  lukiessa onnittelukortteja ja availlessa  kukkapaketteja,  me kannettiin maalista lohkeilevat,  painavat puutarhatuolit ulos -  keskelle pihaa.  Itkettiin yhdessä kipeitä menetyksiä ja pyyhittiin käsillä silmistä valuvia  kyyneleitä.   "Näitä en ole koskaan pystynyt kertomaan  kenellekään", minä sanoin.  Talven jälkeen puutarha oli tyhjä ja kukaton.  Ruskeita vaahteranlehtiä jokapuolella,  kun puu  oli pudottanut Surumekkonsa ja viskellyt vihaisena lehtensä pitkin pihaa. Jouluenkeli käveli lumisen kaupungin halki  ja koputti yksinäisen talon ovelle. Pyysin istumaan keittiön vanhalle,   taakkasiirtymät kestäneelle puusohvalle,   keitin joulukahvit, mitä kaapista löytyi. Sytytettiin kynttilä  elämää kiertäneen pöydän päälle ja vietettiin joulurauhaa kahdestaan. Jostakin se juttu aina lähtee,  saadaan langanpäästä kiinni Ja...

Sinisen Huvimajan penkiltä se alkoi. Juotiin Take away -kahvit ja syötiin leivoksia,  suolaista ja makeaa. Heti alkajaisiksi kerrottiin toisillemme elämäntarinat. Oli kesän alku. Huvimaja ilman seiniä. Sinisenä aukeava maisema ja taivaalla ajelehtivat pilvet. Yhteisen runoilun alkulauseet. Ohi virtaavan joen tarinat. Ikkunan takana syksyn pimeys. Sisällä suljetut Surut. Istuttiin tuolit vastakkain piirissä  ja autettiin toisiakin saamaan ulos tuskanpala kerrallaan. Itsekin välillä itkuapidätellen. Vuosien jälkeen saunan lauteilla heitettiin haalistuneet muistot löylyveden mukana kiukaalle. Sihisivät siinä hetken, tiivistyivät höyryksi ja haihtuivat avoimesta ikkunasta vihreälle peltoaukealle. Ystävyys: Lupaus elää täysillä tätä päivää, ajaa kaatopaikalle romukuorma. Ja heittää tontin nurkalle vielä säkillinen hevosen paskaa että kukat kukkisivat puutarhassa ja perhoset pysyisivät ilmassa. Ei pahalla. Vertaistuki Saaralle Marjaana 12.7.2026