Missyoualways

Sinisen Huvimajan penkiltä se alkoi. Juotiin Take away -kahvit ja syötiin leivoksia,  suolaista ja makeaa. Heti alkajaisiksi kerrottiin toisillemme elämäntarinat. Oli kesän alku. Huvimaja ilman seiniä. Sinisenä aukeava maisema ja taivaalla ajelehtivat pilvet. Yhteisen runoilun alkulauseet. Ohi virtaavan joen tarinat. Ikkunan takana syksyn pimeys. Sisällä suljetut Surut. Istuttiin tuolit vastakkain piirissä  ja autettiin toisiakin saamaan ulos tuskanpala kerrallaan. Itsekin välillä itkuapidätellen. Vuosien jälkeen saunan lauteilla heitettiin haalistuneet muistot löylyveden mukana kiukaalle. Sihisivät siinä hetken, tiivistyivät höyryksi ja haihtuivat avoimesta ikkunasta vihreälle peltoaukealle. Ystävyys: Lupaus elää täysillä tätä päivää, ajaa kaatopaikalle romukuorma. Ja heittää tontin nurkalle vielä säkillinen hevosen paskaa että kukat kukkisivat puutarhassa ja perhoset pysyisivät ilmassa. Ei pahalla. Vertaistuki Saaralle Marjaana 12.7.2026

Joinakin päivinä Tuuli soittaa ikävän kannelta Ja valo kulkee viistoon. Enkä tiedä mistä kartalla alkavat menneisyyden rajaviivat ja putoan eilisen maastoon. Tämän vaaleanpunaisen kastelukannun Sinä toit minulle syntymäpäivänä ja pienet oksasakset. Piirsit pilakuvan minusta vihkoon ja kirjoitit viereen, että mikä vain kukkasipuli saa  minut hullaantumaan. Vedit minun vihreät haalarit päälle ja lähdit kitkemään kukkapenkkien reunoja  pihamaalle. Joinakin päivinä tuuli soittaa ikävän kannelta ja minä kannan vettä Gladiolusin  maasta työntyville aluille. Ehkä syksyllä sitten kukkivat kuolinpäiväsi aikaan. Jäljelle jääneet Anillini kastelukannu ja pienet oksasakset. Kysymykset ilman yhtäkään vastausta. Veeralle äiti 9.7.2026

  Se auringonlasku olisi pitänyt kuvata,  kun oranssina pallona putoavan  auringon viimeiset säteet  osuivat virtaavan joen pintaan. Saunan hämärässä Naiset katsoivat kauas muistoihinsa. Sanat putoilivat yksi kerrallaan ulos mielen kätköistä. Tiivistyivät vielä höyrynä ikkunalasin pinnalle ennenkuin hävisivät Lopullisesti avatusta ikkunasta kesäpelloille. Marjaana 6.6.2026

Minä odotan että  Taivaan kirkas sini pyyhkiytyisi taas näkyviin peittona olevan paksun harmaan pilvimassan alta. Että Taivaan kirkkaalle sinelle asettuisivat pilvet vierekkäin koko taivaanleveydelle: Reunoille tummanpuhuvat harmaanvioletit, sadetta mukanaan kantavat raskassoutuiset pilvet, ja keskelle taivasta kevyesti kelluvat eteenpäin matkaatekevät poutapilvet. Marjaana 8 7.2026

Kaikki tuntuu raskaalta. Mitä ikinä yritän epäonnistuu. Kidutan itseäni katsomalla toisten elämää:  Kesää. Lomaa. Perhe-onnea. Itkin aamulla pilalle mennyttä  elämääni.  Ei mieltä missään: Vain Epätoivo. En jaksaisi, en yhtään mitään. Mutta kaikkein pahinta  on olla  tekemättä mitään.  Jaksamatta. Haluaisin vain itkeä tätä kurjuutta. Yöllä kuljen Unien maassa,  vieraissa huoneissa. Sinä olet kaukana. Olemme joutuneet erilleen, mutta  Sinä tulet käymään  ja minä  saan vielä kerran nähdä sinut,  ennenkuin taas lähdet. Unessa Itket sinäkin.  Meidän eroa. Marjaana 23.6.2026

Vihreä kirkuu meille kesää, saartaa meitä joka puolelta. Mummolan pihalla vieläkin isän  oranssit idänunikot tanssahtelevat kesätuulessa. Sisko poimii minulle käpyjä erikoismetsästä, jonne puut on tuotu Maailman laidalta. "Tänä kesänä se on tehtävä, mitä aikoo", hän sanoo, ja me tiedämme molemmat, mitä se tarkoittaa. Aikoo kuivattaa kävyt  ja lähettää ne minulle postissa tulemaan, kun ei itse syöpähoidoilta pääse. Istutan ne nurkkatontilleni, omaan pieneen käpymetsääni. Tänä kesänä. Marjaana 15.6.2026

Kolmantena lomapäivänä siirryn lomamielelle. Viskelen mattoja, peittoja, tyynyjä  terassille,    pesen ja pyyhin pölyisiä pintoja,   kerään pois kuolleen lapseni valokuvat ja irrotan joulutähdet ikkunoista.     Asettelen uuden laventeliliinan keittiönpöydälle. On saatava talo kesämielelle, sillä elävä on tulossa taloon. Kellottomana ehdin kauppaan vasta  iltakymmeneltä. Törmään kukkahyllyllä kärsimyskukkiin ja ostan ensitöikseni niitä kaksi.  "Paljonko nämä maksavat-- en löytänyt näille hintaa? " Mutta samapa se, eihän surulle hintalappua olekaan. Myyjä kysyy, talvetanko ne huoneessa, hänen äidillään on ollut niitä talvenkin yli. Pihalle minä ---vastaan-- auringonpaisteeseen minä vien.  On tässä jo tarpeeksi oltu hämärissä huoneissa. Kissa asettautuu aamulla laventeliliinan päälle. Vedän verhoja auki uuteen päivään. Aion sanoa tyttärelleni, että suru riittää nyt. Marjaana 13.6.2026