Missyoualways

Minä uppoan näihin maastoihin. Surun yöhön, Päiväjärjestyksettömään päivään. Katson Kehyksettömiä maalauksia, Taulupohjia, joihin on levitetty väriä, mutta ne eivät koskaan  valmistuneet. Etsin Valokuvia, joihin elämä vangittiin, hetken henkäykset. En minä koskaan tiennyt, miten kuolleita kaivataan. Miten he lähtiessään vievät mukanaan rakkautensa Ja jättävät kengät ja vaatteet kaappeihin matkan päätteeksi. Marjaana 18.2.2023

S urun kaunista taustaa vasten lapseni maalaamaa, rakentuu elämä palasina. Sukupolvien ketjussa kaiken saamani ja poisantamani Rakkauden varassa otan vastaan uuden päivän ja kiitän. Kaikki Rakkaudella sanotut sanat ja teot ovat tänäänkin minulla vieläkin mukana. Jo lapsena minua kannettiin Aamuun Valoon. Niinkuin minäkin kannoin lastani aamunvaloon. Kun sairastin isä leikkasi tiikerinkuvia muropaketista minulle ja laittoi ne seinälle sairasvuoteen vierelle: Katsopa tuota! Rakkaus, joka ei milloinkaan luovuttanut Irti minusta. Ei silloinkaan kuin ajettiin sairaalahuoneesta ulos. Rakkaus suurempi kuin kivipaasi haudalla. Marjaana 27.1.2023

Sänky kannetaan ulos  kuin vanha vuosi. Lakanoihin käärityt yöt Ja päivät jotka on nähty loppuun. Nukutut unet ja haavekuvat joista romahti pohja. Ruuvaan lähtiäisiksi jalat talteen. Kiitän niitä, kauniit ja kestävät. Kannattelivat pahoina päivinä, mustimpina öinä, Iltoina kun pimeys tuli varhain ja aamuna kun aurinko ei enää noussut. Marjaana 5.1. 2023

Tammikuu.  Pesen vuoden alun pyykkiä. Revin runokirjasta aamurunon. Tänään kannettiin ulos kahden miehen voimalla Rakkaan lapsen sänky. Minä hyvästelin sitä hiljaa mielessäni oven suussa. Rakkaan lapseni viimeistä sänkyä. Marjaana 5.1.2023

Uusi Vuosi.  Näitten siipien alla ei ole tuulta. Tulevaisuudeton Uusi vuosi.  Ja kaikki ne uudet vuodet, jotka tulivat ilman odotusta, sen jälkeen kun olit jättänyt siipesi seinälle. Vuodet vanhoja jo tullessaan. Vuosi vuodelta vanhempia. Katse ei kanna iltaa etäämmälle. Ei maankamaralle eikä taivaaseen. Valoton, iloton päivä Ja muistot jotka on kipuna kannettava. Marjaana 3.1.2023

Kaikki se mikä puuttuu ja mikä Sinun täältä poistuttua katosi. Sinun ääntäsi ja hymyäsi, Sinun katsettasi, ja sanojasi,  tekemisiäsi. Sinun iloasi ja suruasi vaille  minä jäin. Kolmesataakuusikymmentäviisi taaksejätettyä Vaillejäämisen päivää olen taas elänyt.  Kun et tule enää kotiin, avaa kotiovea, tervehdi minua, istahda seuraksi. Niitä vailla minä tämänkin vuoden elin.  Tyhjässä talossa näistä päivistä kai jotakin sain,  Ja parhaat missasin. Marjaana 1.1.2023

Mitä minun pitäisi tuntea, kun katson sinun elävää kuvaa. Punainen takki päälläsi otat selfietä. Muistojen liimakerrokset tursuvat yli, tahmaavat kiinni. Mantereitten välisinä ohjuksina lähtevät ajatukset kiitämään eri suuntiin. Enkä edes yritä ampua niitä alas. Minä syljen kivunsanoja suustani, tätä piiloon käärittyä tuskaa, käärmeen vihreää myrkkyä. Puhvelin syöksyhampailla käyn kohti elämää. Kipu kääntää taas veistä haavassa viiden vuoden paksua arpeutunutta sarvikuonon parkkinahkaa. Itku on kääriytynyt villahuiviin, minä lähden yksin ulos. Marjaana 23.11.2022