Marraskuun talo

Marraskuun Talo

on hiljainen ja kolkko.

Tämä syksy vain jatkuu --
kuin pysähtynyt suru--
niin kuin ei osaisi
siirtyä eteenpäin
seuraavaan vuodenaikaan.
Päästää irti.

Linnut käyvät koputtamassa
yksinäisyyteni ikkunaan,
luulevat autiotaloksi,
vai tulevatko muistuttamaan,
että vielä on jossakin
elämää.

Illalla avaan kirjan
ja
Sinun kuvasi
löytyy yllättäen kirjan välistä.

Siinä Sinä olet onnellisena.

Kahdeksan vuotta on mennyt
tätä ikävää,
enkä vieläkään osaa sanoa tästä surusta

Muuta kuin:
Rakastan.


Marjaana 13.11.2025