Olen saanut pidettyä suruni kurissa

Olen saanut pidettyä suruni kurissa. 

Esitettyä, ettei sitä ole.

Ohi on.

Suurempaa valhetta en keksisi.

Minähän elän sitä,

aloitten kahdeksannen sinfonian 

alkusoittoa. 

Soitan, vaikka en osaakaan.

Epäsointuja täynnä se on.

Birdie, laululintuni missä olet!

Metsä on tyhjä ja piha autio.

Itken perääsi.

Muistan sen syksyn,

kun

kotiintullessa askeleet

niin raskaat,

valokuvasi laitoin pihatielle,

että kaikki tulijat näkevät,

kuka on viimeisen kerran

poistunut täältä.

Itkin puutarhassa,

joka oli täynnä syksyn kukkia

ja niin tyhjä.

Sinä et ole enää katsomassa

niitä.

Lähdit hyvästelemättä.

Seitsemän vuoden

jälkeen

minä vielä sinua

hyvästelen.

Marjaana 18.7.2024