Huhtikuu on oikukas nainen

Huhtikuu on oikukas nainen,

ei tiedä mitä aamulla 

päälleen kaapista pukisi, 

mitä elämällään tekisi.

Pakkasöinä syttyy tähtiä taivaalle,

mutta niitä ei unien läpi näe.

Aamulla

rapakoiden pintaan ovat jäätyneet

painajaiset,

menetyksen pelko, joka kävi toteen

ja yön ohikulkevat kauhut.

Etelätuulta odotan, mutta

jäämereltä vain tuulee.

Puhurit minua pyörittävät

kuin tuulimyllyä,

joka vaihtaa suuntaansa

jatkuvasti.

Lapsuuden

kevättulvia muistan,

kun soudettiin rantapellolla,

ja kotitien sulaville vesille tehtiin puron uoma,

laitettiin siihen pyörimään isän tekemä

pieni siipiratas.

Mummulan pihamaalla 

vedettiin viivoja  savimaahan, 

kun päästiin

pitkän talven jälkeen taas

Ruutua hyppäämään.

Silloin kauan sitten kevättuulet olivat

lempeät,

toivorikkaat,

elämän odotusta täynnä.

Marjaana 23.4.2024