Surun kukat kasvavat vapaana

unohduksen

puutarhassa.

Ne ovat väriltään syviä

ja varreltaan vahvoja.

Ne eivät kysele lupaa

olemassaoloonsa.

Ne ovat.

Tuhansittain erikoisia kukkia:

tähtitädykkeitä,

kuunkukkia,

pimeänliljoja,

mustayön-ohdakkeita,

sirpale-sumelmia,

surunaisen-kannuksia,

myrkkykatkeroita,

enkelinhelmuksia,

kuilunreunuksia,

pilvenriekaleita...

Pimeinä iltoina minä käyn

katsomassa niitä,

sillä vain silloin

ne voi ihmisen silmillä nähdä.

Ne seisovat vahvoina

paikoillaan

myrskytuulessakin

ja tähdettömän taivaan

alla

taipumattomina.

Ne ovat kasvaneet

vahvoiksi

surun voimasta,

ikävänitkuista

ja puhjenneet kukkaan

jälleennäkemisen

toivosta.

Niissä kaikissa on sinun

nimikirjaimesi,

tuoksusi, äänesi,

katseesi.

Marjaana 27.11.2023

Missyoualways