Mitä minä näillä muistoillani teen

Mitä minä näillä muistoillani teen.

Muistoesineet 

pinottu kaapeihin,

ladottu laatikoihin, 

valokuvat vangittu

kauniisiin  kehyksiin 

ja lyhtyjen sisään  

laitettu

hymyilevät enkelit.

Olen ulkoistettu tästä elämästä, 

jossakin toisessa 

todellisuudessa, 

mutta en tässä. 

Kävelen niiden perässä, 

jotka lähtivät.

Elän menneisyyden lukituissa 

huoneissa. 

Kuljen 

kaduilla, joita ei enää ole. 

Unikuvien haihtuvina

henkäyksinä näen

Sinut. 

Otetaan kaapista sinun kengät:

lenkkarit, 

korkkarit, 

kumisaappaat. 

Otetaan huivi ja takki. 

Kävellään yhdessä 

näitä katuja, 

tuttuja polkuja. 

Kerro minulle kuulumisiasi, 

tahdon kuulla äänesi! 

Olkoon sade tai viima, 

raekuuro tai myrsky, 

sinun seurassasi  

olen kevättuulen

lämmössä,  

suloisessa 

päivänpaisteessa. 

Noustaanko portaita?

Otetaanko tanssiaskeleita?

Istutaanko hetkeksi 

tähän penkille?

Mutta mitä minä 

näillä muistoillani teen. 

Kaikki muistuttaa vain 

elämästä, joka katosi.

Siitä, mikä on poissa.

Elämä:

silmänräpäys - ja kaikki on ohi. 

Vain siveltimenjäljet maalipinnalla. 

Ja Sinä olet iäksi mennyt. 

Marjaana 12.9.2020