Talo jossa asun on autiotalo

Talo, jossa asun, on 

autiotalo. 

Muistot aukeavat

kuin ovet

tyhjiin 

huoneisiin. 

Löysin vanhan 

pohjapiirroksen, 

pääsiäiskukolle piirretyn, 

jonka mukaan 

kukko osasi taloon 

ja löysi ulos. 

Mutta minä en. 

Jokaisen avatun 

oven takaa

kukistaa 

mennyt aika. 

Muistikuvat

kääntävät 

kasvonsa

minua kohti, 

mutta 

katsovat ohi. 

Luen 

huulilta 

niiden 

mykistynyttä 

tarinaa. 

Vai niissäkö taloissa

olenkin,  

joissa elin

vain unissani, 

Siinä, jonka kellarikerroksen käytävälle pakenin 

yrittäen 

päästä ulos,

mutta ovi 

avautui aina vain 

uuteen 

huoneeseen. 

Vai 

seisonko

vieläkin 

sivuikkunan edessä

tuijottamassa

lumen alle 

hautautunutta 

pihaa, 

talossa

 - joka on 

ilman lupaani myyty -

tietäen 

että en

koskaan enää 

näe kukkivaa puutarhaa.