Missyoualways

  Minulle sinun kuolemasi on kaikkien elämänvaiheiden sammuminen yhtäaikaa. Ilon pimeneminen. Taivaalta pudonnut tähti. Ote runostani  "Surun riekaleet" Marjaana 22.9.2023

  Ilman iloasi täällä. Mutta muistokin elämänilostasi Kuin  Perhosen lento,         Sudenkorento,   Päivään aukeava kukannuppu.  Marjaana 20.7.2025

Sudenkorentoja tuulikellossa,  ne hän osti haudalle.  Kellot soimaan tuulessa ja sudenkorennot lentoon.  Kun jäivät aikanaan ostamatta ne  sudenkorentokorvikset.  Marjaana 13.7.2025

Jouluruusu avaa pinkkiä kukkaansa Juhannusaattona. Siirrän toisen kärsivän sen viereen, että lähtisi eloon sekin. Mieleni pelloilla tuuli kulkee hitaasti, kysyy minulta, miksi en osannut silloin elää. En osannut, en vieläkään, opettelen tässä. Minä tarvitsen nämä yksinäiset juhannukseni, tämän minä osaan Mielen Yksinäisyyden. Lähelle en osaa, en rinnalle, mutta mieleni niityillä me kuljemme aina vierekkäin. Marjaana 21.6.2025

Minä istutin eilen puutarhaan  Jouluruusuja,  niitä,  joita vuosi sitten unessa pitelit sylissäsi Ja kutsuit Enkelinsiiviksi. Pinkkejä ja viininpunaisia, pitkävartisia, Löysin jouluksi tarjouksesta, ylimenneitä.   Nyt odotan,  että ne pääsevät kukkaan  -- Enkelinsiivet --sinun muistosi, ilosi.  Pidän ne elossa.   Marjaana 7.6.2025

" Älä lähetä minulle  runojasi, ne ahdistavat minua!"  Hän kirjoitti.  En lähetä, en yhtään mitään enää.  Minä olen runoni, ahdistukseni, suruni loputon.  Ei minulla enää muuta. Marjaana 6.6.2025

"Tuulenpesiä puu täynnä, tuolla  kiviaidan takana!" sinä sanot.  Nostan katseeni maasta yli kiviaidan, surun rajaviivojen.  Viheriöivät vielä,  vanhan elämän sotkut, risukasat. Optista harhaa se on,  mutta herkän kaunista.  Elämä risukasassa.   Uuden kesän lupaus.  Marjaana 30.5. 2025