Missyoualways

Sudenkorentoja tuulikellossa,  ne hän osti haudalle.  Kellot soimaan tuulessa ja sudenkorennot lentoon.  Kun jäivät aikanaan ostamatta ne  sudenkorentokorvikset.  Marjaana 13.7.2025

Jouluruusu avaa pinkkiä kukkaansa Juhannusaattona. Siirrän toisen kärsivän sen viereen, että lähtisi eloon sekin. Mieleni pelloilla tuuli kulkee hitaasti, kysyy minulta, miksi en osannut silloin elää. En osannut, en vieläkään, opettelen tässä. Minä tarvitsen nämä yksinäiset juhannukseni, tämän minä osaan Mielen Yksinäisyyden. Lähelle en osaa, en rinnalle, mutta mieleni niityillä me kuljemme aina vierekkäin. Marjaana 21.6.2025

Minä istutin eilen puutarhaan  Jouluruusuja,  niitä,  joita vuosi sitten unessa pitelit sylissäsi Ja kutsuit Enkelinsiiviksi. Pinkkejä ja viininpunaisia, pitkävartisia, Löysin jouluksi tarjouksesta, ylimenneitä.   Nyt odotan,  että ne pääsevät kukkaan  -- Enkelinsiivet --sinun muistosi, ilosi.  Pidän ne elossa.   Marjaana 7.6.2025

" Älä lähetä minulle  runojasi, ne ahdistavat minua!"  Hän kirjoitti.  En lähetä, en yhtään mitään enää.  Minä olen runoni, ahdistukseni, suruni loputon.  Ei minulla enää muuta. Marjaana 6.6.2025

"Tuulenpesiä puu täynnä, tuolla  kiviaidan takana!" sinä sanot.  Nostan katseeni maasta yli kiviaidan, surun rajaviivojen.  Viheriöivät vielä,  vanhan elämän sotkut, risukasat. Optista harhaa se on,  mutta herkän kaunista.  Elämä risukasassa.   Uuden kesän lupaus.  Marjaana 30.5. 2025

Hyppykurkku eteisen lattialla, yöllä  kiikutin sen pakoon yöpakkasia.  Hyppykurkkuna minäkin väistelen  tätä surua,  Iloa iloa pintaan.  Kun on kevät ja elämä.  Kevät ja suruvaahtera limekukissa.  Taisivat kylmettyä vaahterankukatkin viime yönä.  Tähän suruun on jo tottunut,  yöpakkasiin,  keväthallaan.  Vien sankon maariankyyneleen päälle. "Katso nyt valaistuu jo", hän sanoo sydänyöllä, "Kohta on kesä" Ellille äiti  22.5.2025

  Tänään ME kaksi juhlimme yhdessä vähän äitienpäivää, Juhlimme, niin päätimme. Puhumme iloisia, mutta silloin tällöin putoaa sana heistä, jotka eivät enää istu pöydässä kanssamme. Suru on ottanut tyhjät tuolit ja istuu vuorotellen kummallakin, surusanat putoilevat aamuteehen. Isä toi aamulla teekupin autoon, kysyi: kumpaa haluat, teetä vai kaakaota? Jos Veera olisi täällä, hän leikkaisi minun hiustenlatvat. Suru saa istahtaa vielä seuraamme, käydä tuomassa, rakkaudenosoituksia meille vuosien takaa. Marjaana äitienpäivänä 11.5.2025