Missyoualways

Minä katselen sisustuslehtiä, että näkisin elämää. Elävän elämän kangastuksia, keitaita autiomaassa, joita jossakin on. Kauniita koteja, haaveiden kulisseja. Raameja, joiden sisälle rakkautta sovitetaan. Onnen kehyksiä, ilon värisävyjä hyville hetkille, joita talossa asuu. Onnistuneiden valintojen taloja nauttia elämästä ja kaikesta siitä, mitä on elämässään saanut. Mutta surun huoneita ei sisusteta: yksinäistä aamukahvia, ja huonetta, jossa unta odotetaan. Ei päivää, jolloin ei ole ketään jolle puhua. Eikä sanojakaan. Tai hetkiä, jolloin ei näe seiniä surultaan. Silti minä katson sisustuslehtiä ja liimaan kuvan vessan seinälle. Muistutuksesta elämästä, joka seinien sisällä asuu. Marjaana 23.4.2023

Aloe Veera!  Minäkin haluaisin kaivertaa nimesi  lehdelle.

  Minä olen itkumuuri  Ja rukouslappu  muurinraossa. Minä olen tuhansien vuosien  kulumajälki  muurin kyljessä. Minä olen huuto  kohti taivasta  Ja itku maan alle. Marjaana 21.3.2023

Tämä on täältä poistuneiden Muistoryhmä, ja meidän, jotka saimme osuman, kun surun räjähtävät sirpaleet lensivät päämme sisään ja veivät meiltä näkökyvyn. Me puemme kylmää tuskaa sanoiksi ja kivet liikahtelevat syvässä routamaassa. Kun seisoi kuolevan sängyn vierellä ja sai toivoa vielä, taistella asetta pois käsistä viimeiseen asti, Kun tuli viesti, puhelinsoitto, eikä mitään ollut enää tehtävissä, kun löysi lapsensa lattialta. Tämä on haudattujen surujen ryhmä. Ystävän Veljen Kolmen miehen ja Lapsen ryhmä. Tämä on kuoleman koskettaneiden ryhmä, jossa itku on kulkenut jo monesti ohi ja jättänyt jälkeensä kylmän talon. Tämä on meidän Eloonjääneiden ryhmä, jotka istumme yhdessä  illan hämärässä ja kuuntelemme toisiamme ja tunnemme elävämme. Me puemme surua sanoiksi, käärinliinoihin käärimme haavoittuneita mieliä. Marjaana 10.3.2023

Tiikerilasta ei saatu pidettyä hengissä. Se on kuollut. Siitä asti tiikeriäiti on kutsunut kuollutta poikastaan häkissään. Niin suuret rakkauden asetukset meihin äiteihin  on luomistyössä  asetetettu. Tiikerinlastani en minä vuosien kuluttuakaan  unohda.  En  ikävöimästä lakkaa. Marjaana 5.3.2023

Maaliskuun valo on tullut sisälle taloon, vaikka en avannut sille ovea. Kiellän sitä koskemasta Kuivakukkiin, surusta läpikuultaviin paperisiksi muuttuneisiin. Olen laittanut linnut Surukukkien kuolleille oksille, toinen niistä oli sinun, toinen minun. Siinä istuvat vierekkäin, eivät laula, mutta istuvat vierekkäin. Maaliskuun valossa. Surutalossa. Marjaana 5 3.2023

Minä uppoan näihin maastoihin. Surun yöhön, Päiväjärjestyksettömään päivään. Katson Kehyksettömiä maalauksia, Taulupohjia, joihin on levitetty väriä, mutta ne eivät koskaan  valmistuneet. Etsin Valokuvia, joihin elämä vangittiin, hetken henkäykset. En minä koskaan tiennyt, miten kuolleita kaivataan. Miten he lähtiessään vievät mukanaan rakkautensa Ja jättävät kengät ja vaatteet kaappeihin matkan päätteeksi. Marjaana 18.2.2023